Minun tarinani

 

Etäisyyttä omaan elämään

Pitkän työputken jälkeen olin hoitovapaalla ottanut etäisyyttä kaikkeen sekä fyysisesti että henkisesti, ja muuttanut kolmeksi vuodeksi Lappiin.

Olin kiitollinen mahdollisuudesta ottaa lomaa omasta elämästäni, tiedostaen kuitenkin koko ajan että vakituinen työpaikka odottaisi minua hoitovapaalta palatessani. Taskussa oli diplomi-insinöörin tutkinto ja toimi hyvässä työpaikassa, joten uudet seikkailut Lapissa tuntuivat sopivan tähän tilanteeseen paremmin kuin hyvin.

Etäisyys kaikkeen tuttuun ja turvalliseen mahdollisti asioiden katsomista eri näkökulmasta, ja elämän tärkeiden asioiden pohtimista ja laittamista uudenlaiseen järjestykseen.

Olin aina harrastanut paljon ja töitä oli tullut tehtyä jo niin monta vuotta, että oli ihana hetken vain nautiskella elämän pienistä iloista. Pari vuotta menikin itseä tutkiskellen ja rauhallisesta elämästä nauttien.

Luomisen halu alkaa nostaa päätään

Vähitellen minua kuitenkin alkoi vaivata halu tehdä jotain. Ja se oli tervetullut tunne. Tuntui hyvältä tuntea taas kutinaa tekemisen ja luomisen palosta, ja aloinkin tehdä pieniä kirjoitustöitä ystävien yrityksiin.

Uusien tekstien luominen, ja pitkien ja epäselvien tekstien muokkaaminen selkeiksi ja helposti ymmärrettäväksi oli balsamia tekemisen paloon heränneille sormilleni, jotka paloivat halusta kirjoittaa.

Ja kuin vahingossa päädyin netin kirjakurssille opettelemaan kirjan kirjoittamista. Olin aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta en kuitenkaan ollut monen muun tapaan salaa haaveillut oman kirjan kirjoittamisesta.

Toisaalta, koska kirjoittaminen on aina ollut minulle kiva ja helppo asia, oli rima kirjan kirjoittamiseen alhaalla, ja lähdin prosessiin ilman minkäänlaisia paineita.

Aiheita tuli pyöriteltyä kymmenittäin, kunnes vähitellen huomasin niissä toistuvan kaavan. Ne kaikki liittyivät jollain lailla järjestämiseen tai tehostamiseen. Vasta silloin huomasin sen, minkä moni ympärilläni oli varmasti tajunnut jo aikapäiviä sitten:

Sisälläni asuu organisoija, joka pyrkii aina järjestämään asiat selkeään ja helposti ymmärrettävään muotoon. Muotoon, jossa toimiminen on yksinkertaista, helppoa ja tehokasta.

Paluu sorvin ääreen

Erittäin tasokkaan kirjakurssin jälkeen sain ensimmäisen kirjani Koti Kuntoon – ilman rahaa tai rakentamista valmiiksi. Se valmistui puolessa vuodessa, juuri samoihin aikoihin, kun olin palaamassa työelämään kolmen vuoden hoitovapaan jälkeen.

Julkaisin kirjani ja palasin töihin.

Olin oikeastaan odottanut töihin paluuta jo jonkin aikaa, olihan minulla mahtava työpaikka, johon palata. Ihanat työkaverit järjestivät mahtavan vastaanoton, ja edessä odotti hyvä työ, jossa työntekijästä oikeasti välitetään. Koin myös selkeästi arvostusta siitä mitä tein.Töihin paluu oli lämmin, hauska ja miellyttävä. Kuin kotiin olisi tullut. Ja niin jatkoin siitä, mihin olin kolme vuotta aiemmin jäänyt.

Liekki syttyy

Mutta jo toisena työpäivä jotain ihmeellistä tapahtui. Huomasin sisälläni syttyneen pienen liekin. Liekin, joka olisi ollut helppo ylenkatsoa ja sammuttaa pikaisesti, pois häiritsemästä mukavaa paluutani turvalliseen arkeen.

Mutta sitä en voinut tehdä, sillä tuota liekkiä olin odottanut liian kauan. Tuota liekkiä, jonka syttymiseen olin jo ehkä vähän menettänyt toivoni, mutta josta en koskaan lakannut salaa haaveilemasta.

Tuo liekki kertoi siitä, että jotain luovaa, jotain omaa, oli sisälläni liikahtanut ja saanut alkunsa. Jotain, joka ruokki sitä kohtaa minussa, josta unelmat ja intohimot on rakennettu. Jotain, joka sai minut heräämään eloon.

Ja niin olin tienhaarassa.

Olin juuri palannut työhöni, josta en pahaa sanaa keksi sanottavaksi. Ja monen vuoden tauon jälkeen olin taas saamassa rutiinia ja rahallista varmuutta arkeen sekä mukavia työkavereita täyttämään sosiaalisia tarpeitani.

Mutta toisella suunnalla paloi pieni mutta voimakas liekki, joka veti minua poispäin kaikesta tutusta ja turvallisesta.

Tuo liekki halusi, että minä luon lisää. Tuo liekki halusi, että kokeilen siipiäni. Tuo liekki halusi, että otan selvää mitä kaikkea muuta voisinkaan saada aikaiseksi.

Mutta tuo liekki pyysi paljon. Se pyysi, että päästän irti varmuudesta, turvallisuudesta ja vakaudesta. Se pyysi, että unohtaisin sen, miten olen elänyt tähän asti. Se pyysi, että sulkisin silmäni ja hyppäisin tuntemattomaan.

Liekki ei kuitenkaan luvannut minulle mitään valmista tai varmaa. Se ei luvannut menestystä, se ei luvannut helppoa tietä. Se ei edes luvannut, että en joutuisi lopulta palaamaan takaisin tuttuun ja turvalliseen.

Mutta liekki lupasi minulle seikkailua. Se lupasi itseeni tutustumista. Ja se lupasi jatkuvaa oppimista.

Se lupasi, että jos lähden sen mukaan, se näyttää minulle puolia maailmasta ja puolia itsestäni, joista en ennen osannut edes unelmoida. Ja ennen kaikkea se lupasi minulle, että opin paremmin tietämään, mikä tekee minut onnelliseksi.

Ja koska liekin maalailevat kuvat olivat juuri niitä, joita olin kaihoisasti kaivannut elämääni jo parikymmentä vuotta, alkoi olla mahdotonta kääntää sille selkäänsä.

Olin jo vuosia aikaisemmin päättänyt, että en halua enää koskaan katua tekemättä jättämistä. Jos teen jotain väärin tai epäonnistun, opin aina itsestäni ja pääsen elämässä eteenpäin. Mutta jos en edes yritä, jää käsiini vain katkeran makuinen katumus siitä, että en uskaltanut edes yrittää. Ja sitä makua en suuhuni enää halunnut.

En todellakaan aikonut viiden vuoden päästä katsoa katuen ohi ajanutta junaa. Ja kaihoisasti harmitella, miksi en silloin hypännyt kyytiin, kun oli mahdollisuus.

Verkkokatu syntyy

Olin tilanteessa, jossa minulla oikeastaan oli vain yksi vaihtoehto. Ja se vaihtoehto oli vastata liekin kutsuun. Niinpä oltuani kolme päivää töissä kirjoitin jännittynein sormin irtisanomiskirjeen esimiehelleni, ja jätin viiden tähden työpaikan taakseni.

Perustin oman yritykseni nimeltään Verkkokatu, ja ryhdyin yrittäjäksi. Minulla ei ollut minkäänlaista tietoa tai kokemusta yrittämisestä, enkä ollut perustanut päätöstäni kannattaviin laskelmiin tai viilattuihin suunnitelmiin, vastasin vain liekin kutsuun ja päätin että asiat kyllä selviävät matkan varrella.

Alkoi itseensä tutustumisen ja jatkuvan oppimisen aika.

Seuraavina parina vuotena panostin kaiken liikenevän aijan ja resurssit jatkuvaan opiskeluun ja itseni kehittämiseen.

En sijoittanut senttiäkään toimistotiloihin, tuotevarastoihin tai oikeastaan mihinkään muuhun kuin itseni kehittämiseen. Ajattelin, että jos tämä yritys ei pysy pystyssä, niin oppimiani asioita minulta ei saa kukaan pois. Ne pysyvät minussa aina, ja ne ovat arvokkain pääomani.

Onneksi tiesin niin vähän

Yrittämisen alkuhuuman haihduttua aloin vähitellen huomata, miten vähän tiesin mistään yrittämiseen liittyvästä. Mutta samalla ymmärsin sen oleva vain hyvä asia, koska jos olisin tiennyt paremmin, en ehkä olisi uskaltanut lähteä liekkini viitoittamalle tielle.

Oikeastaan opin todella kuuntelemaan itseäni vasta ruvettuani yrittäjäksi.

Ja koska yrittäminen tarkoitti minulle juuri sen kaikista oleellisimman luokse pääsemistä itsessäni, en ole voinut tehdä yhtään ratkaisua, joka ei minusta ole tuntunut sydämessäni oikealta.

Se ei ehkä taloudellisesti ole ollut helpoin tie, mutta se on tie, jossa liekkini saa kasvaa ja kukoistaa. Enkä sitä paitsi enää edes halua rahasta tehdä asioita, jotka eivät resonoi sydämeni kanssa.

Sanotaan, että paras aika opettaa toisia on silloin, kun itse oppii. Tätä neuvoa olen noudattanut yritystäni rakentaessani. Ja sitä kautta olen pyrkinyt luomaan tuotteita ja palveluita, jotka ovat sydäntäni lähellä ja jotka aidosti auttavat muita.

Aamukävelyiden taika

Olen urheillut oikeastaan koko elämäni. Pelasin aikoinani koripalloa tosissani, ja sittemmin vuosikausia koripalloa ja salibandyä harrastusmielessä. Viimeisinä vuosina ei rakastamani palloilulajit enää ole olleet kroppani mieleen, joten olen ruvennut kävelemään.

Nousen aikaisin aamulla kilpaa auringon kanssa ja käyn kävelemässä, kun muut vasta heräilevät. On ihanaa aloittaa päivä raikkaassa aamuilmassa seuranaan vain omat ajatukset. Katson kun kaupunki vähitellen heräilee, kuuntelen jotakin inspiroivaa ja saan yleensä päivän parhaat ajatukset juuri aamuisella kävelylenkillä.

Minna Saariniemi

Eräänä aamuna huomioni herätti autotallien edessä olevat autot. Mitä useampaa autotallia katsoin, sitä enemmän hämmenys nosti päätään. Lähes jokaisen autotallin edessä oli auto yöunillaan. Ja koska oli talvi, kuvittelin silloin lumen suojaa ja lämpöä tarjoaville autotalleille olevan kaikista suurin tarve.

Mitä ihmettä noissa autotalleissa sitten säilytetään, jos ei autoja?
Minna Saariniemi

Ja niin päätin kirjoittaa kirjasen 6 askelta autotallin järjestämiseksi, jossa neuvon miten autotalli saadaan raivattua turhasta tavarasta ja järjestettyä elämänsä kuntoon.

Samalla kiinnostukseni järjestämiseen ylipäätänsä kasvoi. Opiskelin kodin järjestämistä laajemminkin, ja kirjoitin kirjasen Koti järjestykseen Fengsfuin avulla.

Onnistunut muutto

Vaikka olen muutaman kerran jo muuttanut asuntoon, joka on ikäänkuin tuntunut siltä lopulliselta, en kuitenkaan anna materian määritellä sitä, kannattaako minun kulkea vai kannattaako minun pysyä paikallaan.

Viime vuosina onkin tullut syystä jos toisesta muutettua erittäin ahkerasti. Jokaisessa muutossa on kuitenkin ollut kyse itsensä kuuntelemisesta ja rohkeudesta heittäytyä siihen suuntaan, jonka sydän sanoo oleva se oikea.

Ja vaikka järki yrittää niin kovasti ylipuhua pois sydämen ratkaisuista, niin mitä enemmän sydämeen luottaa, sitä selkeämmin sen sanat alkavat kuulua. Ja samalla luottamus omiin ratkaisuihin kasvaa.

Eikä minun ainakaan tähän mennessä ole tarvinnut katua yhtään ratkaisua, joka on ollut lähtöisin sydämestäni.

Lukuisissa muutoissani olen huomannut jännän asian. Me haluaisimme, että muutto etenisi seuraavasti:

Pakatessa vanhassa asunnossa karsit samalla kaikki turhat tavarat pois ja pakkaat muuttolaatikoihin vain kaikki tarpeelliset. Ja uudessa asunnossa muuttolaatikoita purkaessani järjestät nuo tavarat järkevästi niin, että kaikki tavarat ovat selkeästi omilla paikoillaan.

Eli karsi pakatessa ja järjestä purkaessa.

Mutta todellisuudessa muutto etenee jotenkin näin:

Vanhassa asunnossa pakatessa tavaraa on niin valtavasti, että ei millään ehdi tehdä sitä perusteellista karsintaa, ja niin tulee vain sullottua kaikki tavarat muuttolaatikoihin. Ja uudessa asunnossa taas on niin kiire palauttaa muuttolaatikot, että ei millään ehdi perusteellisesti miettiä, miten tavarat olisi järkevintä järjestää.

Sitten sain yhdessä muutossa itse vihdoin tehtyä muuton oikein. Niin monta kertaa se oli edennyt äskeisen esimerkin mukaan, mutta tällä kertaa päätin tietoisesti tehdä asiat paremmin.

Ja siitä sain idean tehdä uuden verkkokurssin Koti Järjestykseen 30 päivässä. Eli kurssi opettaa, miten saat tehtyä kaiken sen mitä ”onnistuneessa muutossa” haluaisit, ilman että sinun tarvitsee kuitenkaan itse muuttaa mihinkään.

Pääset eroon turhista tavaroista ja saat kodin järjestykseen. Reippaasti edeten, mutta kuitenkin ilman kiirettä.

Ole aktiivinen, niin hyviä asioita tapahtuu

Olen yritykseni nuoren taipaleen aikana ollut koko ajan sitä mieltä, että jos on aktiivinen ja pitää positiivista meteliä itsestään, niin hyviä asioita tapahtuu. Kirjoitin siitä aikoinaan blogitekstin, miten sattuma suosii aktiivisia ihmisiä.

Tästä hyvä esimerkki oli se, miten päädyin työskentelemään sähköpostin hallinnan parissa.

Tarina alkaa siitä, kun kirjoitin ensimmäistä kirjaani Koti Kuntoon – ilman rahaa tai rakentamista. Yhtenä päivänä tekstin suoltaminen tuntui ylivoimaiselta kotona, joten päätin mennä kirjastoon kirjoittamaan.

Kirjastossa pöytäni luokse käveli kaksi toimittajaa. He olivat tekemässä artikkelia kirjaston e-kirjoista ja kysyivät käytänkö minä niitä. Kerroin, että olen vasta muuttanut paikkakunnalle, joten en ole vielä käyttänyt. Mutta että olen kyllä itse juuri kirjoittamassa e-kirjaa.

Juttutuokiomme päätteeksi he päätyivätkin tekemään artikkelin minusta ja kirjoittamastani e-kirjasta. Tuon positiivisen lehdistön kohtaamisen seurauksena päätin pitää kirjajulkkarit vastavalmistuneelle kirjalleni, ja rohkaistuin kutsumaan myös lehdistöä paikalle.

Tilaisuus oli hieno ja upean keskustelun päätteeksi paikallislehden toimittaja kysyi, että mikä on seuraava projektini. Mainitsin todennäköisesti tekeväni jotain sähköpostin hallinnan parissa.

Tuo keskustelu oli jäänyt toimittajan mieleen, koska puoli vuotta myöhemmin hän halusi tehdä artikkelin sähköpostin hallinnasta ja haastatella siihen minua.

Artikkelista tuli hieno ja se tavoitti myös Järvenpään Opiston johtajan, joka kutsui minut juttusille. Keskustelumme päätteeksi hän päätyi tilaamaan minulta sekä sähköpostin hallinnan kurssin että ajanhallinnan kurssin Järvenpään Opiston kurssivalikoimaan.

Oivallus

Minulla kesti itse asiassa aika kauan huomata, että sähköpostien käsittely ei ole kaikille yhtä helppoa. Oma inbox oli päivätyöaikana ollut aina nollilla tai lähellä sitä, mutta mitä enemmän kiinnitin huomiota muiden inboxeihin, sitä enemmän huomasin niiden olevan aivan muissa lukemissa.

Ja vähitellen huomasin sähköpostin aiheuttavan työntekijöissä aikamoista ahdistusta. Viestejä tuli liikaa, niitä ei osattu käsitellä tehokkaasti eikä viestintään ylipäätänsä tuntunut olevan minkäänlaisia ohjeistuksia.

Sähköposti tuntui aiheuttavan aikamoista ahdistusta työntekijöissä, ja mikä pahinta työpaikoilta ei tuntunut löytyvän minkäänlaista ohjeistusta siitä, miten sähköpostia käytetään järkevästi ja tehokkaasti.

Tutkin nettiä jonkun aikaa, vain huomatakseni saman puutteen. Ja koska niitä ohjeita ei ollut olemassa, päätin tehdä ne itse. Niin päivänvalon näki toinen kirjani Näin puolitat sähköpostiin käyttämäsi ajan.

Alla oleva videopätkä on kuvattu kirjan julkkareissa. Siinä kerron, miten kirjaa kirjoittaessa tilanne voi edetä kahdella tavalla: joko sinä valitset aiheen tai aihe valitsee sinut.

Sähköposti on ollut sellainen aihe, joka on valinnut minut.

Minusta tulee kouluttaja

Huomasin loven koulutusmarkkinoilla, ja loin kirjaan perustuvan tehokasta sähköpostin hallintaa opettavan koulutuksen 6 avainta sähköpostikaaoksen kesyttämiseksi.

Vähitellen sana kiiri ja minua alettiin pyytää yrityksiin konsultoimaan sähköpostin hallinnan parantamiseksi. Muutkin alkoivat herätä siihen, että hyville sähköpostihallinnan taidoille oli selvästi tarvetta.

Puutteellinen sähköpostin hallinta työpaikoilla on valtava ongelma, josta ei ole tähän asti juuri puhuttu. Onneksi viime aikoina sähköpostiin liittyvät ongelmat ovat vihdoin alkaneet herättää laajempaa keskustelua. Ensin minua haastateltiin koko aukeaman artikkelia varten, joka julkaistiin Karjalaisessa, Keskisuomalaisessa, Etelä-Suomen Sanomissa ja Savon Sanomissa.

Sitten myös Helsingin Sanomat halusi tehdä aiheesta artikkelin sunnuntain lehteen. Ja viimeisimpinä artikkelin sähköpostin hallinnan ajatuksistani ovat julkaisseet TTT-lehti ja Kotitalo-lehti.

Kun koulutan sähköpostin hallintaa, toimin molemmilla puolilla pöytää.

Autan yrityksiä löytämään keinot, joiden avulla töitä voidaan tehdä tehokkaammin ja siten yrityksen tulokset ovat parempia. Ja vastaavasti autan työntekijöitä toimimaan järkevämmin ja ottamaan paremman kontrollin omista tekemisistään, jolloin tehokkuus ja työssä viihtyminen kasvaa.

Tässä yhtälössä molempien osapuolien pitää voittaa, vasta silloin olen onnistunut työssäni.

Jännittäjästä esiintyjäksi

Olin aikoinani valtava jännittäjä, ja kaikenlainen esiintyminen aiheutti lähinnä kauhunsekaisia tunteita ja tarvetta juosta karkuun. Siksi se, että nykyään pidän koulutuksia tuntuu huikealta saavutukselta.

Ja ehkä hämmästyttävintä tässä kaikessa on se, että todella nautin siitä. Nautin siitä, että voin kohdata ihmisiä ja auttaa heitä löytämään parempia tapoja toimia.

Saan suurimman tyydytyksen siitä, kun huomaan, että ihmisissä syttyy oivalluksia. Todellinen oppiminen voi tapahtua vain oman oivalluksen kautta, kukaan ei voi sinua pakottaa oppimaan sellaista, mitä et ole valmis vastaanottamaan.

Kun näen lampun syttyvän kuulijassa, tiedän että tekemisilläni on merkitystä.

Jos en olisi ruvennut yrittäjäksi, todennäköisesti olisin vieläkin suuri jännittäjä. Toki jännitän tänä päivänäkin, mutta jännitys pysyy aisoissa ja lähinnä auttaa minua valmistautumaan mahdollisimman hyvin ja tekemään koulutuksesta niin hyvän kuin vain voin.

Syvemmälle ajanhallinnan saloihin

Kun usein Sähköpostihallinnan koulutuksien jälkeen tyytyväinen tilaaja kysyi, onko minulla myös laajempaa ajanhallinnan koulutusta, päätin että nyt on aika tehdä sellainen. Olin pyörittänyt ajanhallinnan asioita jo pidemmän aikaa, kysymys olikin siitä että saan luotua sopivan jatkokoulutuksen Sähköpostihallinnan koulutukselle. Mutta koulutuksen pitäisi olla sellainen, että se toimii myös omana koulutuksenaan.

Materiaalia kyllä riitti, mutta käytin siihen niin paljon aikaa kuin minusta itsestäni se tuntui tarpeeksi hyvältä. Olenhan tyypillinen yrittäjä eli itse itseni pahin kriitikko. Ensin minun pitää vakuuttaa itseni, vasta sitten voi kuvitella vakuuttavani muut.

Ja niin syntyi ajanhallinnan koulutus 6 avainta tehokkaaseen ajankäyttöön. Koulutus on järjestetty samalla konseptilla kuin sähköpostihallinnan koulutus eli haluan varmistaa että jotain muuttuu sen jälkeen kun poistun paikalta.

Siispä jokainen osallistuja saa tiivistelmän kuuden ongelman ratkaisusta, jolloin oppien vieminen käytäntöön on helpompaa.

Tällä hetkellä molempia koulutuksia tilataan erikseen tasaisesti, välillä taas halutaan kokonaisia koulutuspäiviä joissa aamulla opetan sähköpostin hallintaa ja iltapäivällä ajanhallintaa.

Koulutuksia myös pienyrittäjille

Molemmat koulutukseni on suunnattu yrityksille ja kunnille siten, että kuulijoita on kerralla maksimissaan 40. Yhä enemmän aloin kuitenkin saada pyyntöjä yksinyrittäjiltä ja pienyrittäjiltä, miten myös heillä olisi mahdollisuus osallistua koulutuksiini.

Tähän mennessä olen pitänyt koulutuksia pääkaupunkiseudun lisäksi mm. Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Hämeenlinnassa. Kuitenkin pyyntöjä koulutuksista on tullut myös pohjoisemmasta Suomesta.

Pohjoiseen matkustaminen ei ole minulle mikään ongelma, mutta toiveita on tullut myös kevyemmästä tavasta saada koulutusmateriaalia käyttöön.

Niinpä vein molemmat koulutukset myös verkkokurssin muotoon. Nyt jokainen voi omalta koneeltaan, omassa tahdissaan käydä läpi Sähköpostihallinnan verkokourssin ja Ajanhallinnan verkkokurssin.

Pystyt enempään kuin uskotkaan!

Elämme jatkuvien virikkeiden ja informaatioähkyn keskellä, joten nykyaikana ei enää riitä, että haluaa keskittyä. Pitää tehdä tietoisia ratkaisuja, että ylipäätänsä on mahdollista keskittyä.

Mielestäni tärkeimpiä ajanhallinnan asioita ovat, että käytetään enemmän aikaa tehtävien ja työpäivien suunnitteluun, ja että opitaan vaalimaan tärkeää keskittymisen tilaa. Pitää saadaan päivään selkeitä aikablokkeija, jolloin keskitytään yhteen asiaan kerrallaan.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että sinä pystyt paljon enempään kuin uskotkaan. Ja on minun tehtäväni valaa sinuun uskoa että pystyt siihen sekä antaa sinulle kasapäin menetelmiä, vinkkejä ja neuvoja sen toteuttamiseen.