Käytä sanoja harkiten

Haluaisin puhua sanojen merkityksestä.

Me ihmiset olemme sellaisia, että uskomme kun näemme. Laitamme hurjasti painoa näköaistille, nojaamme sen varaan.

Sama tilanne on usein sanojen kanssa.

Annamme sanoille liian suuren merkityksen

Ajattelemme helposti, että sanat ovat kiveen hakattuja totuuksia.

Ehdottomia sanomia, joita ei voi tulkita väärin.

Nauramme viestien hymiöille. Miksi oikeasti pitää laittaa hymiöitä teksti sekaan, kun todellisuudessa luemme niitä naama peruslukemilla?

Mutta jos hymiöllä voi oikaista yhdenkin väärinkäsityksen, on niiden käyttö perusteltua.

Ja kun puhuttua sanaa voi niin helposti ymmärtää väärin, niin kirjoitettua sitäkin enemmän.

Kirjoitetusta sanasta puuttuu ilmeet, eleet, äänenpainot ja katsekontaktista saatu vahvistus siitä, että toinen todella ymmärtää mitä tarkoitan.

Sanat voi tulkita niin monella eri tavalla kuin on kuulijoita

Jos on huonolla tuulella tai tuntee katkeruutta, niin viattomimmistakin sanoista saa tulkittua vaikka minkälaisia salaliittoja, kun oikein yrittää.

Itse aristan yhden sanan kysymyksiä, kysymyksiä joissa isot asiat yritetään supistaa kyllä- tai ei-vastaukseen.

Sellaisia kuten: Oletko sitä? tai Oletko tätä?

Mutta kun asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

Ja minusta sellaisiin kysymyksiin ei koskaan ole mustavalkoisia vastauksia.

Vastauksen merkitys riippuu kuulijan tulkinnasta

Jos määritteleviin kysymyksiin vastaa yhdellä sanalla, kyllä tai ei, niin vastauksen merkitys riippuu täysin kuuntelijan tulkinnasta.

  • Mikä on hänen historiansa kyseisen asian kanssa?
  • Onko hänellä traumoja tai katkeruuksia asian suhteen?
  • Mitkä hänen arvonsa ovat?
  • Onko hän tietämätön, ja siten pelokas ja ennakkoluuloinen?

Olen jo kauan reagoinut näihin tulkinnallisesti vaarallisiin kysymyksiin sanomalla:

"Juttele hetki minun kanssani aiheesta, niin ymmärrät paremmin mitä ajattelen asiasta."

 
 

Maailma ei ole mustavalkoinen

En usko mustavalkoiseen maailmaan.

Myös ajankohtaisiin poliittisiin tai muuten kuumiin kysymyksiin huomaan usein vastaavani: en tiedä tarpeeksi asiasta, että voisin ottaa selkeän kannan.

Ja monesti ihmettelen, miten ihmiset voivat olla niin selkeästi joko puolesta tai vastaan asiasta, josta eivät selvästikään tiedä niin paljoa. Ainakaan asian molempia puolia.

Olenkin usein miettinyt, että jos minun pitäisi tehdä merkittäviä päätöksiä, kutsuisin aina ennen päätöksen tekoa molempien puolien kannattajat luokseni.

Haluaisin kuunnella molempien perusteluja omasta kannastaan, miksi molemmat heidän mielestään niin selvästi ovat oikeassa.

Eikö siinä jo maalaisjärki sano, että jos tämä olisi helppo ja selkeä asia, niin asia olisi ratkaistu jo aikapäivää sitten?

Ja eikö ylipäätään kannattaisi mustavalkoisen ajattelun sijaan etsiä uudenlaisia ratkaisuja, joissa yhdessä voitaisiin luoda kaikille osapuolille parempaa huomista.

Sanat eivät enää tee minuun niin suurta vaikutusta

Arvostan todella ihmisiä, jotka osaavat puhua selkeästi, rikkaasti ja hyvää sanomaa esille tuoden.

Ja olenkin tavannut elämässäni monia ihmisiä, joilla sana on hallussa.

Ihmisiä, joilla on valta päättää miten sitä sanojen huumaavaa valtaa käyttää.

Ja osa heistä käyttää sanoja saadakseen lisää valtaa ja mainetta itselleen.

Ja osa käyttää sanoja edistääkseen yhteistä hyvää.

Suurempi on se joka myöntää virheensä

Muuta suurempi on se joka myöntää virheensä ja oppii niistä, kuin se jonka oikeassa ololle ei tunnu olevan loppua.

Eikö kasvun edellytys ole oppia, että voi kasvaa?

Ja miten voit kasvaa, jos olet aina oikeassa?

Ehkä suurimman vaikutuksen elämääni tehnyt henkilö vei huomioni sanomatta sanaakaan.

Olemalla täysin rauhassa tilanteessa, jossa kaikki muut täyttivät ilmaa sanoilla ja epävarmuuksissaan välttelivät kaikkia niitä hetkiä, joissa joutuisi pysähtymään ja olemaan hetken ihan vain itsensä kanssa.

Erilaisuus opettaa

On hyvin opettavaista olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.

Ihmisten jotka osaavat sanoja aseinaan käyttäen raivata tietä kaikille asioille, jotka heitä itseään palvelevat.

Ihmisten, jotka osaavat kuunnella ja osaavat myös puhua.

Ja ihmisten, jotka näyttävät vahvuutensa ja tunteensa teoilla.

Ja heiltä kaikilta voi oppia. Osalta oppien heidän tekemisistään, toisilta tunnistaen mitä haluaa omassa tekemisessään välttää.

Puhuminen on yliarvostettua

Sanat ovat suuri mahdollisuus.

Puhuminen antaa meille mahdollisuuden ilmaista ajatuksiamme, mutta myös kuulijalle tulkita ne haluamallaan tavalla.

  • Varmistatko kysymällä epäselvässä tilanteessa väärinkäytösten välttämiseksi?
  • Jätätkö sanomatta, jos et koe mitään kaunista tulevan suustasi?
  • Sanotko toiselle ihmiselle hyvän asian, jos sen selvästi näet?
Oletko koskaan ihmetellyt, miksi esimerkiksi poliitikkojen esiintyessä televisiossa heidän rehellisyyttään on helpompi tulkita, kun laittaa äänet kokonaan pois?

Silloin pystyt sulkemaan sanojen kaksiteräisen miekan pois, ja keskittymään kaikkeen siihen ei-tiedostettuun viestintään, jota havaitset.

Kiireessä ihmiset eivät kohtaa

Näin videon, jossa kadulla oli muutama ihminen, jotka kutsuivat ohi kulkevia ihmisiä pysähtymään ja katsomaan heitä silmiin.

Ihmisiä pysähtyi, ja toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset katsoivat toisiaan silmiin useita minuutteja.

Sanaakaan ei vaihdettu.

Jokainen näistä kahden toisilleen tuntemattomien ihmisen kohtaamisesta päättyi vetisiin silmiin, ja tunteikkaisiin spontaaneihin halauksiin.

Olemme monesti niin tottuneita täyttämään tilan sanoilla, että emme pysähdy todella kohtaamaan toisia ihmisiä.

Ja mitä enemmän näemme ihmisiä ympärillämme, sitä enemmän opimme olemaan kohtaamaan heitä.

Puhumattomuus opettaa

Jos kaikki ihmiset olisivat vaikka päivän puhumatta, katsoisivat toisia silmiin ja kohtaisivat aidosti toisensa, ei maailmasta ainoastaan tulisi parempi paikka, vaan myös jokainen ihminen löytäisi jotakin kadotettua ja aitoa sisältään.

Sellaisia asioita, joita voi löytää vain kun kohtaa aidosti toisen ihmisen.

Koska silloin kohtaa myös itsensä.

Ja sen takiahan me täällä pallolla olemme, että tutustuisimme itseemme mahdollisimman hyvin, ja sitä kautta osaisimme elää sellaista elämää joka tekee meidät mahdollisimman onnelliseksi.


Kirjoittaja Minna Koivisto on luonut verkkokurssin Ajanhallinta on elämänhallintaa, ja hän pitää Ajanhalinnan luentoja yrityksille.