Mitä minä halusinkaan elämältä?

Kuulostaako seuraava tarina tutulta?

Tarinan tarkoitus on auttaa ymmärtämään, että pääsääntöisesti meistä jokainen elää sitä elämää, minkä itse valitsee.

Ja kun jokainen meistä joskus matkan varrella huomaa, että on ajautunut pois raiteilta. Jos silloin löytäisikin itsestään voimaa ja uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa, ja että niitä voi muuttaa.

Tarina menee näin

Ensin sinulla on kiva työ, josta saat ihan kivaa palkkaa. Marssit innostuneena pankkiin, haet asuntolainaa ja ostat oman asunnon. Elämä hymyilee ja töissä on mukavaa. Tunnet ylpeyttä itsestäsi, kun voit asua omistamassasi asunnossa, ja kun olet hyvä siinä työssä mitä teet.

 
 
 

Oltuasi työssä muutamia vuosia saat uuden, paremman työpaikan tai sinut ylennetään. Joka tapauksessa palkkaa alkaa ropista tilille enemmän. Tästä innostuneena menet pankkiin ja saat entistä paremman asuntolainan, ja ostat entistä isomman asunnon. Nyt elämä vasta hymyileekin.

Ensimmäiset kuukaudet olet innoissasi uudesta hienosta asunnostasi. Sitten ajat kovenevat. Työtaakka kasvaa tai huomaat, ettei tämä uusi työ ehkä sittenkään ollutkaan se sinun oma juttusi. Itse asiassa mitä pidemmälle aikaa kuluu, sitä vähemmän innostut enää työstäsi.

Vierestä katsot, kun kollegat tai tutut eivät selviä YT-neuvotteluista. Ajat ovat kovia, ja sen muistavat kertoa myös uutiset joka päivä. Sinun pitää olla kiitollinen siitä, että sinulla on vielä työpaikka. Ja olethan sinä kiitollinen, niin monella on asiat niin paljon huonommin.

Sitä paitsi eihän sinulla oikeastaan ole oikeutta valittaa, sinullahan on kaikki hyvin. Saatikka että sanoisit ääneen sen, mitä tosissasi ajattelet: Et viihdy enää työssäsi, ja joka aamu töihin raahautuminen alkaa tuntua entistä tuskaisemmalta.

Ja jos pyöritteletkin ajatusta mahdollisesta irtisanoutumisesta, ei se tunnu edes mahdolliselta. Koska mitä sitten tapahtuisi? Miten pystyisit maksamaan asuntolainasi? Sehän on mitoitettu juuri tulojesi mukaan. Lainat on maksettava. Ja elämiseenkin pitäisi jäädä rahaa.

 
 
 

Toki se ei aina ole noin yksinkertaista. On lukemattomia itsestä riippumattomia tekijöitä, jotka vaikuttavat asioihin. Tai jotka voivat mennä pieleen, ja muuttaa koko elämän kurssin.

Mutta niiden asioiden taakse on helppo verhoutua. Ja löytää sata ja yksi syytä miksi ei voi eikä kannata tehdä mitään oman elämänsä suunnan muuttamiseksi.

Mutta kyse ei olekaan siitä, että yllättäviä ja ikäviltäkin tuntuvia asioita ei tapahtuisi. Vaan kyse on siitä, miten reagoit silloin kun niitä asioita tapahtuu. Miten otat oman elämäsi ja sen kulun enemmän omiin käsiisi.

Opettele tekemään, kokeilemaan, tutkimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan ne suunnitelmat. Ole aktiivinen. Ja vaikuta itse siihen, mihin suuntaan elämäsi kulkee. Ja siihen, miten reagoit asioihin joita elämässäsi tapahtuu.

Jos otetaan äskeinen tarina, ja mietitään mitä vaihtoehtoja siinä voisi olla, että elämän saisi taas maistumaan enemmän elämältä.

Myy asuntosi. Myy se vaikka tappiolla. Miksi roikkuisit kiinni materiassa, joka tuottaa sinulle vain tuskaa, ja jumittaa sinut työn ja velan väliseen oravanpyörään useammaksi vuodeksi. Vapauta itsesi siitä kierteestä. Osta pienempi asunto. Mene vuokralle. Anna uusien tuulien puhaltaa.

Ja sillä ajatuksella ei kannata edes leikkiä, että myisit asunnon. Siitähän pitää saada voittoa, ja verotussyistä on odotettava se pari vuotta.

Mutta jotenkin sinusta tuntuu, että et ole työssäsi enää omasta vapaasta tahdostasi. Ja kun tarkemmin ajattelet, huomaat että olet ajautunut työn ja asuntolainan väliseen ratkaisemattomaan kierteeseen. Ja uutuuden viehätys on jo vähän laskenut asunnostakin.

Olo on tuskainen. Tässäkö tämä elämä on. Vastentahtoista työntekoa ja asuntolainan maksua.

Ei sen tarvitse olla.

Mitä jos kääntäisit kelkan toisinpäin, ja ajattelisit asioita uudelleen.

Tässä vaiheessa tunnet itsesi jo aika hyvin. Voitkin rehellisesti kysyä itseltäsi, minkälaisessa työpaikassa haluaisit oikeasti olla, ja minkälaista työtä tekisit jos nyt saisit vapaasti valita.

Työ matkoineen vie hereilläoloajastamme puolet. Se vie meiltä myös sen edestä energiaa. Tai itse asiassa sen ei pitäisi viedä energiaa, vaan tuoda sitä. Ainakin tuoda enemmän kuin vie.

Toki jokaisessa työssä on tehtäviä, joiden ainoa ilonaihe on niiden valmiiksi saaminen. Mutta pääsääntöisesti energian tulisi virrata sinua kohti, ei sinusta pois.

Päivän päätteeksi voimaa ja aikaa tulisi jäädä myös työn jälkeiselle ajalle. Työn olisi hyvä olla edes sen verran palkitsevaa, ettei ihan jokaista työpäivää tarvitse viettää päiviä laskien seuraavan loman alkamiseen.

Sinä päätät omasta elämästäsi. Kumpaa haluat mieluummin muistella kiikkustuolissa:

  • riskejä joita uskalsit ottaa, osa niistä ei osunut maaliin, mutta jokaisesta opit jotakin, ja jokainen johti sinua eteenpäin kohti sitä mitä olet ja mitä haluat olla
  • elämää, jossa mikään ei juurikaan muuttunut paremmaksi, etkä kyllä koskaan uskaltanut tehdä mitään sen eteenkään

 

Ole aktiivinen. Ja vaikuta itse siihen,
mihin suuntaan elämäsi kulkee.

Kuuntele itseäsi suhteessa työpaikkaan, ilman että laina-asiat vaikuttavat tunteisiisi. Olisiko työnteko helpompaa, jos sitä ei olisi lainakierteen takia tehtävä pakon edessä? Onko työn pakonomaisuus vienyt siitä tekemisen ilon?

Onko työpaikka mukava, mutta uusi tehtävä on saanut siitä ilon katoamaan? Voitko neuvotella itsellesi erilaisen työtehtävän? Auttaako avoin keskustelu asiasta esimiehen kanssa?

Usein pelkkä rehellinen omista tunteista ja toiveista kertominen saa jo pattitilanteen rauhoittumaan. Ja jatkossa omasta tilanteesta on helpompi jatkaa keskustelua, kun pöytä on jo katettu rehellisellä ja avoimella keskustelulla.

Tai sitten vaihdat työpaikkaa. Jos ajatus viiden vuoden päästä samassa työpaikassa saa sinut vavahtamaan, rupea tutkimaan muita mahdollisuuksia.

Ajattele sisältä ulos. Mieti onko tämä se ala, millä todella haluat pidemmän päälle olla. Jos saisit itse päättää, mitä teet työksesi viiden vuoden päästä, mitä se olisi?

 
 
 

Onko sinulla toteuttamattomia haaveita tai innostusta opiskella lisää, tai opiskella jotain aivan uutta? Mistä haaveilitkaan lapsena, kun kaikki tuntui mahdolliselta?

Uskalla unelmoida. Uskalla kuunnella sisintäsi. Uskalla ottaa riskejä.

Kun elät elämääsi sisältä ulospäin, et voi epäonnistua. Asiat eivät aina mene niin kuin haluat tai kuten edes voinut kuvitella. Mutta jos kuljet tätä elämän polkua käsi kädessä sielusi ja sydämesi kanssa, jokainen askel - onnistunut tai yllättävä - vie sinua kohti parempaa tulevaisuutta.


Kirjoittaja Minna Koivisto on luonut verkkokurssin Ajanhallinta on elämänhallintaa, ja hän pitää Ajanhalinnan luentoja yrityksille.